Kirjoittelen tätä blogipostausta todellakin helteisessä syyskuussa – Helsingissä! Tuntuu, että kesä vain jatkuu jatkumistaan vaikka syksyn kiireet painavat päälle. Pienesti toivoisin, että alkaisi olla jo viileämpää, nyt on ollut auringon porotusta jo riittämiin.
Syksyni on alkanut vauhdilla – pari viimeistä viikkoa on mennyt valmistautuessa Habitaren sisustus ja – design messuille ja siinä samalla olemme uudistaneet tätä sivustoa, jossa nyt olet.
Jos jaksaisi blogata...
Halusin päivittää nettisivuni, avata oman verkkokaupan ja myös aloittaa blogin, jossa voit seurata taidepolkuani vähän yksityiskohtaisemmin. En jaksa päivittää somea aina niin tiheään, mutta tuntuu, että hieman pidemmät tekstit syntyvät helpommin. Blogit tulevat varmaan olemaan jonkinlaista tajunnan virtaa, mutta ehkä sitä kautta lukija pääsee myös pääni sisälle. Ajatukseni nimittäin vaeltavat hyvinkin erikoisia reittejä, tai näin olen ymmärtänyt ympärilläni olevien ihmisten kanssa juteltuani.
Mennäänpä takaisin eli messut:
Habitare on kaikille suomalaisille tuttu, pohjoismaiden suurin sisustustapahtuma, joka järjestetään aina syyskuussa Helsingin messukeskuksessa. Messuilla yhdistyvät kaksi itselleni läheistä teemaa; sisustus ja taide. Habitare haluaa tuoda entistä paremmin esille myös taiteen osuutta tilasuunnittelussa ja tämän tiimoilta pidimme palaverin messujärjestäjän kanssa. Sain hienon mahdollisuuden päästä mukaan tuottamaan taiteeseen liittyvää ohjelmaa messuille. Pidän messuilla kolme eri luentoa liittyen taiteeseen ja sisustukseen. Lisäksi pidän päivittäin taidetyöpajan, jossa maalataan omasta lempiväristä abstrakti taulu.
Lähdin ideoimaan Taide sisustuksessa – tunnelmasta toiseen -luentoa hieman erilaisesta näkökulmasta. Maalasin nimittäin ensin taulun. Ajatukseni kulkevat omia polkujaan tässäkin asiassa. Mietin luentoa ja taulujen ripustusta, sitten mietin kehyksiä ja värejä. Jotenkin tästä luonnollisena jatkumona päädyin miettimään jo edesmennyttä tyyli-ikoni Iris Apfelia. Iris ymmärsi niin värit, oman tyylin kuin kehysten merkityksen. (Vaikkakin hänen kehyksensä liittyivät ensisijaisesti silmälaseihin.) Iriksen insta on mahtava tutustu täällä.
Oman tyylin hakeminen - miksi maalasin Iriksen
Olen omistautunut syksyllä myös tutkailemaan sisintäni ja osallistunut eri kursseille, jossa kirkastetaan omaa maalaustyyliä. Pidän monenlaisesta tyylistä ja erilaisista aiheista ja olisi varmaankin hyvä fokusoitua paremmin. Käymälläni kurssilla maalataan 100 kpl itselle mieluisia aiheita rennosti paperille. Näin siis oli tarkoitus. Koska minä olen minä, niin rento tarkoitti neljää eri aiheille omistetun luonnoskirjan hankkimista. Omistin yhden luonnoskirjan ruokakuville ja asetelmille, yhden maisemille ja kaupunkikuville, yhden muotokuville ja yhden abstrakteille. Olin täysin vakuuttunut, että keskityn asetelmiin. Äkkiä huomasin, että hetkinen. Muotokuvat ovatkin älyttömän kiinnostavia. Olen vältellyt muotokuvien tekemistä, koska ihmiskasvot ja ihon maalaaminen hyvin ei ole ihan helppo juttu. Iris sai minut kuitenkin syttymään ja ajattelin, että yritetään.
Itselleni ominaiseen tapaan sukellus tietysti heti syvään päätyyn ja maalauspohjan kooksi 100x80 cm. (Tauluissa koolla todellakin on merkitystä niin maalatessa kuin tilasuunnittelussa, mutta tästä lisää myöhemmin.)
Piirsin pohjan, sekoittelin pigmenteistä värit ja sukelsin Iriksen maailmaan. Hiljalleen hänen kuvansa alkoi syntyä ja epäilykseni muuntua ajatukseksi, että ehkä tästä tulee jotain. Olen maalannut lemmikkipotretteja ja niissä niin kuin tässäkin tulee kohta, jolloin muotokuva syttyy elämään. Taulu saa kiinni jostain maalattavan sielun osasesta ja yhteys syntyy. Toisinaan, se on todellinen taistelu ja toisinaan se tapahtuu helposti. Iriksen muotokuvassa se kävi yllättävän helposti.
Self-exploration is very painful, but unless you do that, you will never know who you are and who you want to be.
Iris Apfel
Iris mukaan luentoon
Iris siis valmistui ja niin alkoi valmistua luentokin. Käytän taulua esityksessä esimerkkinä muutamaan otteeseen ja itse taulu pääsi inspiroimaan maalaustyöpajan seinälle. Luennossa kertoilen taulun valinnasta, tilaustöiden prosessista, taulujen ripustuksesta ja tietysti miten taiteella on helppo muuntaa tilan tunnelmaa ja tuoda siihen persoonallisuutta.
Torstaina luennoin aiheesta Värit sisustuksessa – taiteilijan väripaletti sisustuksessa. Kaikki, jotka ovat nähneet taidettani tietävät, että värit ovat itselleni elämänlanka. Koen värit voimakkaan fyysisesti, niin kuin muutenkin kaiken kauniin (ja ruman). (Tällä hetkellä olen täydellisen ihastunut Kaisaniemen koulurakennuksen väreihin. Olen miettinyt jo pitkään, miten saisin sen kermanvaalean seinän, hillityn harmaan ikkunakehyksen ja viininpunaiseen vivahtavan katon ikuistettua abstraktiin tauluun.) Luennossa kertoilen miten käytän värejä ja miten nämä periaatteeet voivat näyttäytyä sisustuksessa. Väri ei ole itselleni ikinä pelkästään jotain vaan se värähtelee, vaikuttaa, resonoi niin fyysisellä, psyykkisellä kuin emotionaalisella tasolla.
Lauantain luento avaa taiteilijan arkea teemalla Kurkistus taiteilijan työpäivään. Tätä kirjoittaessa tämä luento on hieman vielä auki, mutta varmaa on, että työpäivään sisältyy harmillisen paljon kaikkea muuta kuin itse maalaamista. Jos saisin vain maalata 24/7 niin se olisi oma käsitykseni hyvinkin onnellisesta elämästä. Useimpien taiteilijoiden arkeen kuuluu sisäisen maalausprosessin jonkinlainen peilikuva – miten markkinoida ja viestiä omasta taiteesta. Jotain joka syntyy syvältä sisältä täytyy äkkiä siirtyä katsomaan ulkopuolisin silmin ja saada sanoitettua. Koen tämän hyvinkin haastavaksi, mutta niin varmasti myös suurin osa muista taiteilijoista.
Eka postaus, kiitos kovasti
No niin, nyt on blogimaailma korkattu. Ehkäpä tämä riittää näin ensimmäiseksi postaukseksi. Huomenna messuille, ensin luennoimaan ja sitten opettamaan maalaustyöpajassa maalaamisen saloja. Työpajassa maalaamme taulun omasta lempiväristä ja mukana on oma lempikauppani taidetarvikeliike Tempera. Käyn siellä ihan liian usein ja aina löytyy (liikaa) kaikkea tarvitsemaani. Työpajassa maalataan Amsterdamin laadukkailla ja värikylläisillä akryyliväreillä, testaillaan akryylitusseja ja erilaisia siveltimiä. Jännittää ja innostuttaa samaan aikaan. Huomenna kuitenkin rohkealla ja uteliaalla asenteella uutta kohden. Kuten Iris sanoi että itsetutkiskeluun kannattaa syventyä kipuilusta huolimatta. Itseensä ja omiin kykyihin kannattaa tutustua. Saatat yllättyä positiivisesti. Ai niin, taulu sai nimekseen Iris was (is) here. Kun vähän tuntuu, että hän on. Ja taulun tekniikkana on muuten tempera :)
